Patteriverkostojen ongelmat
Ongelmia lämmityksessä
Kuvassa on tyypillinen kiinteistön kaukolämpöjärjestelmä, jossa on esitetty tyypillisimmät ongelmat. Vesi, jota pumppu liikuttaa, lämpenee kaukolämmön lämmönvaihtimessa. Lämmönvaihdin vaihtaa siis lämmön, mutta ei vettä kaukolämmön puolelta. Lämmitys säätyy kuristamalla kaukolämmön virtausta lämmönvaihtimeen ulkolämpötilan mukaan.
1. Patterit toimivat normaalisti ( 1 ). Yläosa on lämmin ja huoneeseen vapautuu lämpöä. Termostaatit ovat esteettömästi kosketuksissa huoneilmaan. Esim. verhot eivät ole termostaatin edessä.
2. Pattereiden putkissa on ääntäeristävät joustavat putkiyhteet ( 8 ). Yhteet päästävät verkostoon happea ympärillä olevasta ilmasta (happidiffuusio) ja verkosto ruostuu pikkuhiljaa. Ruostesakka kertyy näihin ”letkuliittimiin” aiheuttaen tukkeentumisen sähköisen vuorovaikutuksen ansiosta. Sakkaa kertyy myös pattereiden pohjalle. Tämä on hyvin tyypillinen ongelma 80- ja 90- luvun kerros- ja rivitaloissa
3. Patterin pohjalle on kertynyt rautasakkaa niin paljon, että virtaus estyy.
4. Termostaattinen patteriventtiili on hyvin ahdas virtausaukoltaan (0.1-5 neliömillimetriä). Venttiiliin ei tarvitse tulla kummoinenkaan roska, kun veden virtaus estyy. Venttiili on siis tukkeutunut ja patteri on kylmä. Tukkeuman syy on verkostoon ajan saatossa ilmaantunut rautasakka tai rakennusvaiheessa/korjausten yhteydessä verkostoon päässeet epäpuhtaudet, kuten hitsausjätteet ja maa-ainekset.
5. Patterissa on ilmaa. Patteri on vain putkien päästä lämmin ja saattaa pitää lorinaa.
6. Patterit ovat kylmiä, koska rakennusten välinen maan alla kulkeva ”lämpöjohtokanava” on valmistettu muoviputkista. Muoviputket päästävät happea veteen (happidiffuusio). Hapettunut vesi ruostuttaa verkostoa ja rautasakka kulkeutuu tukkimaan patteriventtiilit, patterit sekä muoviputket. Tämä on hyvin tyypillinen ilmiö mm. rivitaloissa, vaikka olisi käytetty happidiffuusiosuojattua radi-laatuistakin putkea.
7. Lämmönvaihdin sisältää paljon pieniä väliköitä, jotta lämmönvaihtopinta-ala on saatu suureksi. Lämmönvaihdin on termostaattien jälkeen seuraavaksi ahtain kohta lämmitysverkostossa. Kovettuneet sakkautumat kertyvät vaihtimeen ja laskevat sen hyötysuhdetta. Myös pumpun tuottama virtaus heikentyy eikä vesi kierrä enään hyvin.
8. Putkissa on joustavat letkuliittimet.
9. Lämmitys siirretään maanalaista lämpökanavaa pitkin rakennuksesta toiseen.
10. Tässä on normaali termostaattinen patteriventtiili, jossa on esisäätö. Vesi kiertää mielellään siitä, mistä on lyhin reitti. Esisäädön tarkoitus on tasoittaa veden virtausta. Lähempänä kiertovesipumppua olevat patterit säädetään pienelle, jotta pumpun tuottama paine-ero ja virtaus riittäisi myös kauempiin pattereihin saakka. Esisäädon asetukseen vaikuttaa myös patterin koko ja huoneen tilavuus.
11. Putkistossa on linjasäätöventtiilit ja sulkuventtiilit. Linjasäätöventtiili on aina paluupuolella. Näillä venttiileillä säädetään kunkin linjan tarvitsema vesimäärä eli virtaus. Yhdessä linjassa saattaa olla kymmeniä pattereita. Linjasäätö saattaa tukkeutua epäpuhtauksista ja patterit eivät lämpene.
Yleisesti ottaen vanhoissa rautaputkiverkostoissa on vähemmän ongelmia kuin verkostoissa, joissa on käytetty muoviputkea. Jo yllättävän pieni määrä muovia riittää veden hapettumiseen, ja tällöin verkoston ruostumiseen. Sisäinen ruostuminen ei aiheuta vuotoja, vaan rautasakan kertymisen verkostoon.
Vanhemmissa kiinteistöissä (70-luku ja vanhemmat) on käytetty avopaisunta-tyyppistä säiliötä, joka sijaitsee talon ullakkotiloissa. Tämä on myös päästänyt happea verkostoveteen. Käytännössä rautaputkijärjestelmä, johon ei ole päässyt juurikaan happea, on ikuinen. Vuodot aiheutuu aina ulkopuolisesta korroosiosta. Putkisto on esim. märässä betonissa, tms.
Uusien patteriventtiilien tasapainotuksen ja esisäätämisen merkitys häviää, mikäli verkostoa ei ole puhdistettu kunnolla. Korroosionsuojakemikaalit toimivat parhaiten puhtaassa verkostossa. Likaantuneessa verkostossa esiintyy monesti tukkeumia kemikaalien ja sakkautumien yhteisvaikutuksesta johtuen.
Joskus uusitaan tarpeettomasti täysin toimivat patteriventtiilit. Venttiileissä ei ole vikaa, vaan ne ovat vain tukkeutuneet.
Kiertovesipumpun tehon lisääminen on väärä tapa koittaa korjata tukkoista verkostoa. Sakkaumat lähtevät liikkeelle aiheuttaen pahempia tukkeutumia. Hyvin harvoin ongelmat johtuvat pumpusta
.
Verkostoveden suodattimet auttavat yleensä tilanteeseen hieman. Suodatinta ei pidä asentaa kiertovesipumpun rinnalle. Tällöin suodattimen kautta kulkeva vesimäärä on pois verkostoon tarkoitetusta vesivirtauksesta. Parempi tapa on laittaa suodattimelle oma pumppu tai mitoittaa kiertopumppu uudelleen.
Sähkömagneettisiin vedenkäsittelylaitteisiin on tervettä suhtautua varovaisesti. Joissakin tapauksissa niistä on ollut apua, ja joissakin verkostoissa tilanne on mennyt huonommaksi.
Verkoston korroosionsuojaus kemikaaleilla on monesti osoittautunut toimimattomaksi tavaksi.